torstai 20. kesäkuuta 2013

Dan Brown: Enkelit ja demonit

Kuuntelin juuri loppuun Dan Brownin Enkelit ja demonit teoksen. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten ja Infernon jälkimainongeissa tämä äänikirja osui käteen kirjastossa.

Kuva: WSOY

Itse asiassa teos oli parempi mitä muistin. Jännitystä ja juonenkäänteitä riitti aina loppumetreille saakka. Tietenkin koko tarina on pelkkää fiktiota, mutta hyvällä mielikuvituksella tarinan voisi hyvinkin kuvitella todeksi.

Päähenkilö Robert Langdon seikkailee ristiin rastiin Roomaa ikivanhan Illuminati veljeskunnan jäljillä. Samaan aikaan Roomassa valitaan uutta paavia ja Cernistä on varastettu antimateria-säiliö, joka löytyy tietenkin juuri Vatikaanista. Peruskysymyksiä ovat: kuka huijaa ketäkin, kuka on hyvä ja kuka paha, keneen voi luottaa? Mukana on symboliikkaa, historiaa, taidetta ja uskontoa.

Äänikirjana tämä oli helppo kuunneltava. Tietenkin tarina oli ennestään tuttu, mutta kotitöiden ohella oli mukava kuulla tuttua Lars Svedbergin ääntä. Vaikka tarina ei olekaan totta, ainakin minä opin samalla monta nippelitietoa niin Roomasta kuin taiteestakin.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tyhjä olo

Minulle tulee usein todella tyhjä olo luettuani kirjan ja suljettua takakannen. Olen vuosien myötä yrittänyt ymmärtää itseäni, että mistä tämä olo oikein johtuu. Joskus olen ärtynyt, joskus surullinen, useinmiten alakuloinen ja uuden kirjan aloittaminen on aina vaikeaa. Tarvitsenkin usein päivän tai pari, ennen kuin voin aloittaa uuden teoksen.

Tykkään lukea kirjasarjoja, sillä niissä tarina ei pääty ihan heti kesken. Saa nauttia pitkään henkilöhahmoista ja heidän maailmastaan. Muistan kuinka ryhdyin joitakin vuosia sitten lukemaan Eppu Nuotion Pii Marin kirjoja, kun löysin ensimmäisen osan alennusmyynnistä. Tarina imaisi mukaansa niin, että jouduin ostamaan muutkin osat ja ahmimaan koko sarjan kerralla.

Kai tuo tyhjä olo liittyy jotenkin luopumiseen, tarinan päättymiseen. Kun kirjan sulkee tarina on loppu. Se siitä ja katse eteenpäin. Hyvän kirjan parissa kyllä viettäisi mielellään pidempäänkin aikaa, mutta ainahan hyvän kirjan voi lukea uudestaan :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

E. L. James: Fifty Shades -trilogia

Kyllä, olen juuri lukenut tämän kohutun sarjan. Törmäsin tähän ensimmäisen kerran kaverini luona hänen kehuessa kirjoja ja kuiskatessa "ne ovat ihan pornoa". Ei, en lukenut näitä tuon pornon vuoksi vaan halusin tietää julkaistaanko todellakin seksiä kuvailevaa kirjallisuutta muiden kuin Harlequinin kautta ja mikä näissä kirjoissa oikein kiinnostaa.

Kuva: MTV3

Sain vastaukset molempiin kysymyksiini. Ensinnäkin kirjoissa todellakin on tarkkoja kuvauksia seksiakteista, välillä jopa vähän liiankin kanssa. Toiseksi, luulen myös selvittäneeni miksi nämä ovat niin suosittuja, tuon seksin lisäksi tietenkin.

Jos tartun johonkin kirjaan, en yleensä halua juonipaljastuksia teoksesta. Näin tein myös Fifty Shades kirjojen kanssa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että menee lukemaan muiden kommentteja ja mielipiteitä kirjoista, jolloin oma lukukomemus ja -nautinto ovat vaakalaudalla. Sama pätee siihen, että mieluummin luen aina kirjan ennen elokuvaa. En siis ollut urkkinut netistä tietoja Fifty Shadesista, mikä olikin hyvä sillä muuten kirjat olisivat saattaneet jäädä lukematta.

Juonellisestihan teokset noudattavat romanttisen romaanin juonikaavaa. On kokematon, siveä, kaunis (vaikka ei sitä itse uskokaan) sankaritar ja ällistyttävän komea, rikas ja salaperäinen sankari. Heidän onnensa tiellä on monta mutkaa ja estettä, kunnes lopulta he saavat toisensa. Anastasia Steele ja Christian Grey saavat toisensa jo ensimmäisen osan aikana, mutta kuten asiaan kuuluu, he eroavat ja palaavat yhteen ja ymmärtävät toisensa väärin ja riitelevät ja harrastavat sovintoseksiä ja riitelevät taas ja sopivat ja niin edelleen. Tiivistetysti sanottuna todellinen tuhkimotarina rikkauksineen kaikkineen, jonka lisukkeena on aimo annos seksiä. Itse asiassa tuota seksiä on välillä liikaakin ja ainakin minua puuditti lukea kuinka Ana taas kerran sai järisyttävän orgasmin tai kuinka Christian oli kietoutunut Anastasian ymärille kuin muratti. Välillä kohtaukset tuntuivat copy-pastetuilta, vain muutamia sanoja oli muutettu.

Ensimmäisen osan jälkeen seksi tuntui onneksi vähentyvän, tai sitten olin jo niin turtunut kaikkeen siihen sitomiseen ja laukeamiseen, etten kiinnittänyt siihen enää huomioita. Mielenkiintoisemmaksi nousi Anastasian ja Christianin henkilöhahmot, menneisyys ja tulevaisuus. No, kolmas osa olikin sitten yhtä siirappia ja rakkautta. Jos viitsisin, laskisin kuinka monta kertaa he vannoivat rakkautta toiselleen ja lupasivat koskaan olla hylkäämättä toisiaan. Loppu oli myös pitkitetty, sillä siinä kurkistettiin vähän kauemmas tulevaisuuteen kuin normaalisti tällaisissa kirjoissa. Ehkäpä nykypäivän lukijat haluavat lukea enemmän ja pidempään sankariparin onnesta? Itselleni olisi riittänyt perinteisempi "loppu hyvin, kaikki hyvin" -lopetuskin.

Jo ensimmäisen osan aikana minulle tuli todella voimakas Twilight -fiilis. Kirjoissa on jotain samaa. Henkilöhahmoissa, juonessa, koukuttavuudessa. Fifty Shades vaan on tuhmempi versio aikuisille, mutta muuten sarjat ovat identtisiä. Lukemisen jälkeen Googletin Fifty Shadesia ja vasta siinä vaiheessa minulle selvisi, että koko kirjasarjahan pohjautuu Twilightn fanficceihin! Tulipa aika petetty ja latistunut fiilis. Kirjailija E. L. James ei ollutkaan keksinyt mitään itse vaan kopioinut röyhkeästi toisen omaa. Minkähänlaisen fanficceihin pohjaavan mestariteoksen ja myyntimenestyksen Pottereista saisikaan aikaan? Tai Taru Sormusten herrasta? Lisäksi voi tietenkin pohtia kuinka oikein tällainen toiminta on niin kirjailijan kuin kustantamoiden osalta.

Ellei ota huomioon tätä ficci-latistusta, teokset olivat muuten sarjassa "kevyt kesälukeminen". Viihdyttävää, mutta ei mitään rakettitiedettä. Itse asiassa kaiken tuon seksi-hehkutuksen jälkeen teosten seksiaktit eivät nyt niin hätkähdyttäviä olleet. Oli sitomista ja anaalitappeja ja ruoskia, mutta jotenkin olin odottanut huomattavasti rajumpaa ja tarkemmin kuvailtua rajua seksiä. Sellaista ihan oikeasti pornoa tavaraa. Itse asiassa Christian rupesi pehmoilemaan loppua kohden vähän liikaakin ja Anastasia joutui kerjäämään rajumpia otteita. Parempi kuitenkin näin, sillä (kioski)kirjana tämä toimi paremmin kuin kovan luokan pornona. Toivon totisesti ettei tästä tehdä elokuvaa. Se menisi jo liiallisuuksiin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...