Diana Gabaldon: Syysrummut

Neljäs osa Matkantekijä-sarjassa. Luettu ensimmäisen kerran 10.-14.5.2006, jolloin kirjoitin: Pisin tähänastisista. Juoni muuttui jo monimutkaisemmaksi ja polveilevammaksi. Jännä nähdä mihin tarina tästä etenee. Seuraava suomennos ilmestyy muutaman kuukauden päästä, ja sen jälkeen ilmestyy vielä ainakin yksi kirja. Luulen niiden olevan enemmän Breen ja Rogerin elämää. Mielelläni lukisin enemmän nuoresta Clairesta ja Jamiesta. Toisaalta mielenkiintoista nähdä kuinka sukupuut muodostuvat ja miten kirjailija pitää monet ja sotkuiset langat käsissään. Kaksi viikkoa, neljä kirjaa.

Teoksessa ollaan sekä nykyajassa Skotlannissa että 1700-luvun Uudessa maailmassa, Amerikassa. Teos alkaa Clairen kerronnalla. Ian ei pääse kotiinsa Skotlantiin, sillä viimeinen laiva on juuri lähtenyt. Se ei nuorukaista haittaa, etenkin kun hän on löytänyt Rollon, koiran joka on puoliksi susi. Tarina kulkee Jamien tädin Jocastan tilalle River Runiin, josta matka jatkuu Harjulle minne Jamie päättää rakentaa kodin. Välillä käydään nykyajassa kurkistamassa kuinka Breen ja Rogerin romanssi kehittyy.

Uudessa kotimaisemassaan Jamie, Claire ja Ian tapaavat intiaaneja, Lordi John Grey saapuu kylään "poikansa" Willien kanssa ja tuhkarokko riehuu, väillä rakennetaan taloa tai kylvetään viljaa, sekä tislataan viskiä. 1970-luvun Skotlannissa Roger löytää vanhan lehtileikkeen, missä kerrotaan Jamien ja Clairen kuolemasta. Hän salaa sen Briannalta, tietämättä että Bree on löytänyt sen ja lähtenyt aikamatkalle varoittamaan vanhempiaan. Rogerilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata Breetä.

1700-luvulla Brianna käy Lallybrochissa, tapaa isänsä Jamien puolen suvun ja matkustaa Ameriikkaan yhdessä piikansa Lizzien kanssa. Roger suuntaa kulkunsa suoraan meren yli Stephen Bonnetin laivassa. Mies on tuttu myös Jamielle ja Clairelle, sillä hän on varastanut Clairen kultaisen vihkisormuksen, jonka hän sai Frankilta. Roger löytää Breen, he vannovat toisilleen valan ja viettävät yön yhdessä. Muutaman päivän päästä Bonnetin raiskaa Breen, mutta palkaksi Bree saa äitinsä sormuksen takaisin.

Sivuilla 715-719 on teoksen paras kohtaus: Brianna kohtaa ensimmäistä kertaa Jamien. Mielestäni tämä on kirjoitettu paremmin kun Clairen ja Jamien uudelleen kohtaaminen Matkantekijässä. Selviää, että Bree on raskaana, mutta onko isä Roger vai Bonnet? Roger saapuu Harjulle, mutta Lizzien väärinkäsityksen vuoksi Jamie ja Ian pahoinpitelevät hänet ja antavat intiaaneille. Asia kuitenkin selviää jonkin ajan päästä ja Jamie, Claire ja Ian lähtevät intiaanin luo hakemaan Rogeria, mikäli tämä on enää hengissä.

Brianna jää River Runiin, sillä raskaus on pitkällä. Siellä hänellä riittää kosijoita, mutta ystävällinen John Grey pelastaa Breen ja kihlaa hänet. Intiaanien parissa Roger kokee kovia, mutta pääsee kuitenkin vapaaksi. Hinta on kova, sillä intiaanit vaativat kuolleen miehen tilalle uuden veljen. Ian "uhrautuu" ja jää asumaan intiaanien pariin.

Claire ja Jamie palaavat River Runiin. Briannan synnytys käynnistyy, tosin ennen sitä hän on auttanut pakoon Bonnetin. Roger jää matkan varrelle miettimään haluaako palata Breen ja vauvan luo, joka ei välttämättä ole hänen omansa. Lopulta hän kuitenkin palaa ja heidän välit Breen kanssa lämpenevät uudelleen. Kirja päättyy klaanikokoukseen, missä on tarkoituksena ainakin kastaa Breen ja Rogerin poika Jemmy, sekä vihkiä Jamien tätä Jocasta ja Jamien ystävä Duncan Innes.

Tapahtumia, niin pieniä kuin isoja, on paljon. Kerronta polveilee nyt useamman ihmisen näkökulmasta toiseen. Tärkein kertoja on edelleen Clairen minä kertoja, mutta välillä tarinaa seurataan Jamien, Breen ja Rogerin näkökulmasta. Tämä helpottaa asioita, sillä kirjailija saa enemmän liikkumisvapautta ja tapahtumien kuvailu helpottuu, kun Clairen ei tarvitse tietää kaikkea. Myös ajallisesti liikutaan eteenpäin suuria harppauksia, enkä tarkoita pelkästään aikamatkustamista. Uusia aikatunneleita löytyy, ja jalokiviä haalitaan, sillä ne auttavat aikamatkustamisessa suuresti.