keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Omassa kirjahyllyssä jo vuodesta 2008. Olen lukenut tämän varmaan kolme kertaa kannesta kanteen, ja muutaman kerran selaillut sieltä täältä. Aina kuitenkin yhtä mielenkiintoinen.

Kyseessä on siis Harry Pottereiden suomentajan, Jaana Kapari-Jatan kirja Pottereiden suomentamisesta. Hän perustelee teostaan sillä, että hän on saanut Pottereiden lukijoilta lukuisia kysymyksiä joisa toistuvat samat teemat. Joten kirjan kirjoittaminen niistä on myös Pottereiden lukijoille helpotus.

Teoksessa käsitellään Kapari-Jatan tapaa suomentaa, sitä kuinka hän on päätynyt käyttämään tiettyjä suomennoksia (huispaus, Kalkaros yms) sekä hän vastaa kysymyksiin "kuka on lempihahmosi?" ja "tunnetko J. K. Rowlingin?".

Minusta tämä on hyvä ja pätevä teos kaikille Pottereiden ystäville. Ja miksi ei muillekin suomentamisesta kiinnostuneille, vaikka voi olla etteivät kaikki asiat avaudu samalla tavalla jos Pottereiden mailma ei ole lukijalle ennestään tuttu. Teos on todella nopealukuinen, itsekin ahmaisin tämän nyt parissa tunnissa.

tiistai 6. lokakuuta 2015

J. K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari

Pidimme kesän ajan taukoa Pottereiden lukemisessa. Tämä oli tietoinen päätös, sillä itse kirjat lukeneena tiedän mitä tuleman pitää. Ensimmäiset kolme teosta ovat ehkä lapsellisempia, mutta tästä Liekehtivästä pikarista alkaa kaikki se kamala kuoleminen. Mutta nopeasti tämän kuitenkin luimme ääneen, sen verran jännitystä oli mukana ettei hommaa voinut jättää kesken pitkäksi aikaa.

Harryn neljäs vuosi Tylypahkassa alkaa. Kesän lopulla hän pääsee Weasleyn perheen mukana huispauksen maailmanmestaruuskisoihin, joissa kuolonsyöjät mellastavat ja joku loihtii pimeän piirron taivaalle Harryn taikasauvalla. Koulussakin on tulossa aivan poikkeuksellinen vuosi, sillä Tylypahkaan on kutsuttu kahden muun Eurooppalaisen koulun: Drumstrangin ja Beauxbatonsin oppilaita osallistumaan kolmivelhoturnajaisiin. Levottomien aikojen vuoksi Dumbledoere on pyytänyt vanhan aurorin, Villisilmä Vauhkomielen opettamaan suojautumista pimeyden voimilta.

Yllättäen Harry joutuu kolmivelhoturnajaisiin neljänneksi ottelijaksi. Kuka on pannut Harryn nimen pikariin ja miksi? Ensimmäisessä koetuksessa kilpailijoiden on taisteltava lohikäärmeitä vastaan, toisessa Dobby-kotitonttu auttaa Harrya selviämään tunnin veden alla ja kolmas koetus on labyrintti, minkä keskellä odottaa palkintopokali.

Pahaksi onneksi pokali onkin porttiavain ja sinkoaa Harryn ja Tylypahkan toisen ottelijan Cedricin vanhalle hautausmaalle. Siellä Harry todistaa, kuinka pimeyden lordi Voldemort saa takaisin ruumiinsa ja voimansa. Lisäksi Harry joutuu näkemään Cedricin kuoleman, ja paluun haamuna Voldemortin taikasauvasta. Tapahtuma on todella rankka Harrylle. Kovin moni ei kuitenkaan usko Harryn kertomaa, mutta onneksi Dumbledore on Harryn puolella, samoin kun hänen läheisimmät ystävänsä sekä Sirius.

Tässä teoksessa on tapahtumia aivan valtavasti. Mutta on kirjaan tullut paksuuttakin lähes tuplat edellisiin verrattuna. Uusia hahmoja tulee runsaasti, mutta onneksi kaikki vanhat tututkin pyörivät vielä mukana. Elokuvaversioon juonta oli riisuttu todella rankalla kädellä, mikä harmitti valtavasti. Toivonkin, että lapset ja nuoret lukisivat nämä teokset ennen elokuvien katsomista.

Olen luvannut lapselle, että tänään aloitamme seuraavan teoksen ääneenlukemisen. Tiedän, että siellä on muutamia todella vaikeita kohtia, ja luulen että nenäliinapakettia tullaan tarvitsemaan.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pekka Hiltunen: Varo minua

Olen odottanut uutta Studio-sarjan teosta kun kuuta nousevaa. Silti jokin sisäinen ääni kehotti minua lainaamaan teoksen kirjastosta, ja olen iloinen etten tuhlannut tähän rahojani (ainakaan vielä), sillä tämä uusin tarina Marista ja Liasta oli pettymys.

Tällä kertaa naiset paneutuvat Lontoon katujengien maailmaan. Mutta jostain syystä teos ei vain lähtenyt lentoon. Toki sitä luki mielellään ja innokkaasti, mutta huomasin moneen otteeseen vilkuilevani sivuja eteenpäin, että milloinka tästä ja tästä päästään yli. Tämmöinen ei ole minulle ollenkaan normaalia, sillä hyvin harvoin haluan tietää etukäteen kuinka tarinan lopussa käy. Ja se myös kertoo paljon teoksesta...

Teoksessa oli useampia pettymyksiä. Ensinnäkin, olin aivan varma että Lian ja poliisi Gerrishin välille kehkeytyy romanssi. No, näin ei todellakaan käynyt vaan Gerrish joutuu Marin listalle tutkittavaksi kun hän ryhtyy kuulustelemaan Liaa. Gerrish johdattaa Marin (jolla on aikaisempaa enemmän omaa näkökulmaa kun aikaiseemin) Lontoon katujengien maailmaan. Mari päättää lavastaa Gerrishin syylliseksi ja saada hänet näin pois Studion kimpusta.

Lia kyllä kohtaa romanssin teoksessa, mutta sen käsittely jää ikävästi kesken kun Lia siepataan hänen entisen kumppaninsa toimesta. Lia viruu asunnossaan kun Mari on Gerrishin perässä eikä kukaan töissäkään kaipaa Liaa. Lopulta ihana herra Wong ymmärtää, että Lialla ei ole kaikki hyvin ja sitten tapahtuukin ja rytinällä.

Ehkä teoksen suurin ongelma oli se, että siinä tapahtui liian vähän ja turhaa täyte-höttöä oli liikaa. Jos kaikkea olisi tiivistetty hieman, tarinaan olisi voitu tuoda enemmän. Nyt tuntui, että tarinaa oli venyttämällä venytetty mutta samalla poljettiin koko ajan paikallaan. En tiedä oliko kirjailijalla tuskan takana työstää tätä kirjaa, vai mikä tässä oli? Omaan hyllyyn voin hankkia tämän joskus alennusmyynnistä pokkarina, ihan vain että sarja olisi ehyt.

Harri Nykänen: Valhe

Toinen Nykäsen teos minkä kuuntelin kirjaston äänikirjana. Kuuntelu oli paikoin hidasta, vaikka tarina olikin mielenkiintoinen, mutta elämä ei sallinut nopeampaa kuuntelutahtia. Joskus käy näinkin.

Kai Manner, teoksen päähenkilö, saattelee äitinsä haudan lepoon ja ryhtyy käymään läpi tämän jäämistöä. Tallelokerosta löytyy mielenkiintoisia lehtiartikkeleita ja Manner ryhtyy selvittämään sukunsa salaisuutta. Apuna hänellä on tuttu komisario Ritvanen, joka asuu hetken Mannerin kämppäkaverina. Juttuun liittyy myös vuosikymmeniä sitten murhattu poika, vaikka Mannerin päämielenkiinto onkin Elias-enon itsemurhassa. Joku ei kuitenkaan halua, että Manner saa totuutta selville ja hän päätyy pariin otteeseen sairaalaan. Lopulta kuitenkin eno soittaa ja kertoo hämmästyttävän totuuden itsestään ja Mannerin suvusta.

Teos oli todella mielenkiintoinen ja tarina uskottava. Mukana oli riittävästi jännitystä ja asiat selkiytyivät sopivasti lopussa. Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaukset, mikä oli tärkeää kun oli tällaisesta kertomuksesta kyse.

Leena Lehtolainen: Veren vimma

Edellisellä kirjastoreissulla osui silmiini tämä äänikirja. Olen lukenut kirjan vuosia sitten, ja olin varma että se olisi jopa omassa hyllyssäni, mutta etsinnän jälkeenkään en sitä löytänyt. Juonen muistin hatarasti, vaikka kuuntelun myötä se palautuikin taas mieleen.

Päällimmäiseksi tästä teoksesta jäi mieleen Marian ja Antin koti, "valkoinen kuutio", Marian lähes-syrjähyppy Taskisen kanssa (syynä valkoinen kuutio sekä Taskisen Tertun sairaus), ralliautoilija Sasha Smedsin perheen historia sekä perhe-elämä.

Toimittaja Annukka Hackman löytyy ammuttuna Humaljärveltä. Hän on kirjoittanut elämänkertaa ralliautoilija Sasha Smedsistä, vaikka ei olekaan selvää liittyykö Annukan murhaaminen suoraan elämänkertaan, vai onko syynä mustasukkainen ex-kumppani, Marian "työtoveri" raato-Kervinen. Mutta kun Kervinenkin löytyy kuolleena, juttu mutkistuu.

Murhan tunnustaa yllättäen Sashan veli, joka kuitenkin peruu tunnustuksensa myöhemmin kun selviää, että hänellä ja Sashan vaimolla Helillä on suhde. Oikea murhaaja löytyy lopulta ja tilanne kärjistyy panttivankidraamaksi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...