Taavi Soininvaara: Koston komissio

Kuunneltuani Ebola Helsinki -teoksen, ajattelin että voisin urakoida kaikki Soininvaarat. No, en usko että näin tulee käymään. Yritin lukea Arto Ratamo -sarjan seuraavaa kirjaa Inferno.fi mutta jouduin jättämään kesken. En vain pystynyt lukemaan sitä. Tämän Koston komission lainasin kirjastosta äänikirjana, ja kyllähän tämän nyt kuunteli, puolella korvalla. Lukijana oleva Reijo Pesonen oli kyllä omaa luokkaansa, harvoin olen törmännyt näin flegmaattisen lukijaan. Painotukset olivat ihan mitä sattuu ja tahti muutenkin rauhallinen ja verkkainen. Toisaalta se sopi tähän, kun ei alkuperäistekstikään nyt mikään maan mainioin ollut.

Eli kyseessä on siis järjestyksessä kolmas Arto Ratamo -jännäri. Tässä liikutaan Suomessa, Unkarissa ja vähän ympäri Eurooppaa. Ratamo on Supossa töissä yhdessä avovaimonsa Riitan kanssa. Nelli-tytär viettää paljon aikaansa Ratamon ex-anopin luona, välit ovat säilyneet hyvinä. Supon päällikkö Ketonen ohjaa joukkoaan tässä teoksessa jotenkin ponnettomammin, vai johtuuko se kokouksista joissa hän joutuu istumaan?

Kerronta poukkoilee poliisien ja pahisten välillä. Pastoriksi itseään nimittävä suomalainen on päättänyt kostaa EU:lle, toki hänen toimeksiantajansa on jossain kaukana poissa. Tarkoituksena on lahdata komissaareja ja estää näin Unkarin liittyminen Euroopan Unioniin. Juonessa ei kai sinällään ollut mitään suurta vikaa, mutta kirjailijan ulosanti ei ollut kovin hääppöistä. Lauseet töksähtelivät pahemmin kuin itse tapahtumat. Tekstiä oli selvästi yritetty liikaa ja silloin mennään metsään ja rytinällä.

En oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla sisälle teoksen maailmaan. Osa tapahtumista oli absurdeja, Ratamo joutui olemaan sivussa toiminnasta (ja kiukutteli muutenkin ihmeellisistä asioista kuin pikkulapsi) ja varsinainen idea hautautui henkilöhahmojen ja tapahtumapaikkojen paljouteen.

Huonosti kirjoitettu ja toteutettu. Tästä kertonee jotain myös se, etten pikaisella googlettamisella löytänyt blogiarvioita.