Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu

Sarjassaan seitsemästoista Takamäki-dekkari tuli lukaistua päivässä, kuten edellinenkin teos Valheen kasvot. Nautin kovasti näiden dekkareiden lukemisesta, sillä kieli on sujuvaa, mitään turhaa rönsyä ei ole vaan tarina on täyttä tavaraa alusta loppuun. Varasin tämän kirjastosta onneksi riittävän ajoissa, että sain lainaan juuri ennen juhannusta ja juhannusvieraiden lähdettyä heittäydyin tuoliin ahmimaan teosta.

Pikkurosvo on ryöstämässä Alepaa, mutta jää kiinni ja päättää puhua itselleen lyhyemmän tuomion paljastamalla tietoja kadonneesta miehestä jota poliisi etsii. Tiedoilla poliisi pääsee askeleen eteenpäin, mutta yllättäen juttu keskeytyy kun kirjepommi räjähtää huoltoasemalla.

Olin positiivisesti yllättynyt ettei teoksessa ollut viittauksia ulkomaalaisiin terroristeihin, vaan esiin nostettiin omat ongelmamme ja ääriryhmämme. Pahin uhka tulee usein sisältä, ja tässä teoksessa oli kaksi vastakkain olevaa ryhmittymää pääepäiltyinä.

Hekilöhahmogalleria on vakiintunut muutamaan tuttuun, joista Suhonen tuntuu nousevan teos teokselta keskeisempään asemaan. Samaan aikaan itse Takamäki painuu taemmas, mikä on hieman harmittavaa. Toki Suhonen on aktiivinen poliisi joka toimii kentällä, kun taas Takamäki puurtaa toimistossa.

Mukavaa oli, että Sipilä oli hieman markkinoinut kollegansa teoksia. Kyseessä oli Christian Rönnbacka, jonka teoksista itsekin pidän paljon. Huomaa, että kustantamossa vedetään yhtä köyttä eikä kateutta ole. Hienoa Crime Time!

Kristiina Vuori: Neidonpaula

Tämän teoksen olen ostanut Elisa kirjan äänikirjana jo pitkä aika sitten. En kuitenkaan halunnut kuunnella tätä ennen kuin olin tutustunut Näkijän tyttäreen, sillä jostain luin että kyseessä on löyhästi jatko-osa. No, ihan näin ei ollut mutta olen kuitenkin tyytyväinen että olen tutustunut Vuoren tuotantoon suht ilmestymisjärjestyksessä. Lukijana on aikaisemmista tuttu Kirsti Valve.

Kaksoset, toistensa peilikuvat, tytöt joiden äidillä on taika veressä. Esi-äiti Eira on elänyt muutama sata vuotta aiemmin, mutta taika on haalistunut ja osin kadonnut. Kaksosissa se on kuitenkin yllättävän vahvana. Tyttöjen isä vastustaa ajatusta noituudesta ja haluaisi sulkea molemmat neidot luostariin, onneksi näin ei kuitenkaan käy.

Tarina sijoittuu 1400-luvun Naantaliin ja sen luostariin. Truda on teoksen kertoja, ja Brita-kaksonen on sivuroolissa, mikä on toisaalta todella harmillista. Olisi ollut mukavaa kuulla myös hänen puolensa tarinasta.

Truda kihlataan porvarispojalle, mutta häitä odotellessa neito viettää aikaansa luostarissa. Sinne tulee maalaajaksi Luukas Danske, johon Truda rakastuu oikopäätä. Aikanaan selviää kuitenkin, ettei Luukas ole aivan sitä mitä on uskotellut. Nuorukaisella onkin ylhäinen tausta, vaikka Trudalle sille ei ole mitään merkitystä.

Tarina oli mielenkiintoinen ja imi mukaansa. Olen tykästynyt toden teolla näihin Vuoren teoksiin. Äänikirjoina nämä toimivat minulle hyvin. Pidän siitä kuinka paljon Vuori viljelee tekstissä vanhoja sanoja, kuinka hän kuvaa historiaa ja teosten lopussa on aina selvitetty teoksen faktoja.

Tämän ovat lukeneet muun muassa myös Kirsi, Ahmu, Kirjahilla sekä Mai.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Kuuntelin tämän äänikirjan loppuun jo viime viikolla, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tästä tänne. Ihmettelen itsekin mistä moinen saamattamuus tai jopa haluttomuus johtuu. Teos itsessään oli hyvä mutta jotenkin se luikerteli ihon alle tavalla mitä ei ole tapahtunt pitkään aikaan, jos koskaan.

Lainasin tämän äänikirjana kirjastosta aivan sattumalta. Vasta kotona muistin, että olen nähnyt mainoksia Ferranten uudesta teoksesta, joka on jatkoa tälle ensimmäiselle osalle. Äitini kuunteli tämän ensin ja piti kovasti, itsekin tartuin tähän innolla ja kuuntelin aktiivisesti. Lukijana on Erja Manto.

Sodan jälkeinen Napoli, kaksi tyttöä tutustuvat toisiinsa. He ystävystyvät, kilpailevat, vertailevat ja kasvavat yhdessä. Molemmat ovat loistavia vuorollaan. Kummatkin kokevat kasvun lapsuudesta nuoruuteen ja kohti aikuisuutta. Toinen tytöistä pääsee opiskelemaan, toinen nuorena naimisiin. Haaveita, unelmia, kilpailua ja yhteiskunnan kuvausta.

Elena, Lenú on tarinan kertoja jonka näkökulmasta lukija pääsee tutustumaan kotikortteliin, perheeseen, kavereihin, vihollisiin, opettajiin ja ennen kaikkea Lilaan. Elenan näkökulmasta seurataan tunteita, ajatuksia ja haaveita sekä tietenkin Lilan erinomaisuutta. Missän vaiheessa utelias lukija ei saa tietää mitä Lila ajattelee ja tuntee, se on osittain turhauttavaa mutta toisaalta taas koko tarinan ajatus.

Tarina jää totaalisen kesken, kun Lilan häihin astuu mies komeissa kengissä. Joten seuraavaa osaa jää odottamaan innokkaana.

Tämän ovat lukeneet muun muassa Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus, Mari A sekä Krista.