Håkan Nesser: Sukujuhlat

Ostin kevään aikana Håkan Nesserin teoksen Kokonaan toinen juttu Elisa kirjan äänikirjana koska se oli tarjouksessa. Vasta sen jälkeen huomasin että kyseessä oli "sarjan" toinen osa. Ehkä tämä Barbarotti sarja ei ole niinkään sarja vaan enemmän tarinoita tapauksista. Joka tapauksessa minun täytyi hankkia käsiini sarjan ensimmäinen osa, että pääsisin jollain tavalla tutuksi tämän Barbarottin kanssa. Lainasin ensin tämän Sukujuhlat kirjastosta, mutta jokunen aika sitten tämä sattui eteeni Elisa kirjan äänikirjana tarjouksessa. Päätin tarttua tilaisuuteen ja ostin äänikirjan.

Lukijana on Antti Jaakola. En muista kuunnelleeni hän lukemia tarinoita aikaisemmin, mutta hyvä ja toimiva ääni hänellä on.

Tämän ovat lukeneet myös muun muassa seuraavat kirjabloggarit: Leena Lumi, Norkku, Satu Järvinen sekä Mikko. Syy, miksi listaan jo nyt näitä muita bloggaajia on se, että aion tehdä juonesta palajstuksia enkä halua kenenkään pahoittavan siksi mieltään. Mielenkiintoista on myös, että kaikki muut paitsi Mikko ylistävät tätä teosta, itse olen enemmän Mikon kannalla, mutta siitä lisää kohta.

Tarina alkaa kun Hermanssonin perhe kokoontuu joulun alla juhlimaan isä Karl-Erikin ja tytär Ebban syntymäpäiviä. Tarina kulkee lähes jokaisen perheenjäsenen näkökulman kautta, joten näin lukija pääsee tutustumaan kaikkiin tasapuolisesti. Äiti Rosemarie on mielenkiintoinen hahmo, vaikka toisaalta hyvin pliisu. Tytär Ebban perhe on mielenkiintoinen, Ebba on lääkäri, hänen miehensä Leif on osuuskaupanhoitaja ja pojat Henrik ja Kristoff lähes toistensa vastakohdat. Perheen mustalammas, poika Robert on mielenkiintoinen persoona; huippu-urheilja ja tosi tv tähti joka on nolannut itsensä julkisesti. Kolmas lapsi, tytär Kristina on naimisissa Jacobin kanssa ja heillä on pieni Kelvin-poika, jonka kirjailija tuntuu välillä unohtavan. He kaikki saapuvat siis kuvitteelliseen Kymlingen kaupunkiin sukujuhliin ja tällä matkalla kaksi heistä katoaa.

* Älä lue pidemmälle ellet halua tietää yksityiskohtia juonesta! *

Tämä asetelma esitellään teoksen alussa, ja samalla kerrotaan myös loppuratkaisu molempiin katoamistapauksiin. Tämä on juuri se mitä ihmettelen suuresti. Sama latisti myös Mikon fiiliksiä. Loput teoksesta olikin Gunnar Barbarottin ja hänen tutkimustensa esittelyä eli kuinka hän saa selville molempien katoamisten loppuratkaisun. Lopussa on toki vielä pieni yllätys mikä pitää lukijan mielenkiinnon yllä, mutta sekin jotenkin kuivuu kokoon ja on myös ennalta-arvattava.

Ensimmäisenä katoaa mustalammas-Robert. Hän lähtee ulos kävelemään juteltuaan ja juotuaan ensin sisarensa Kristinan sekä Ebban poikien kanssa. Matkalla Robert päättää soittaa entiselle heilalleen. Tämä puhelu päätyy poliisin tietoon, mutta ihmettelen miksi yksikään heistä ei yrittänyt misään vaiheessa soittaa numeroon! Lopulta Robert löytyy ex-heilan pakkasesta paloiteltuna.

Toisena katoaa Ebban vanhempi poika Henrik. Hän on keskustellut Kristina tätinsä kanssa sukupuolisesta suuntautumisestaan, sillä Henrik epäilee olevansa homo. Kristiina haluaa kiistää asian ja viettelee 19-vuotiaan sisarenpoikansa. Himoissaan he sopivat treffit seuraavaksi yöksi Kristinan hotellihuoneeseen, sillä Jacob lähtee myöhään illalla ajamaan Tukholmaan tärkeään aamiaispalaveriin. Kesken matkan palaveri kuitenkin perutaan ja Jacob päättää kääntyä takaisin... ja Kristiina pohtii juuri ennen Henrikin saapumista että häntä on varoitettu Jacobin väkivaltaisuudesta...

Voi huokaus sentään! Ilman mielenkiintoisia henkilöhahmoja tarina olisi jäänyt moneen kertaan kesken! Voi olla etten ymmärrä teoksen hienoutta, mutta minulle hyvä teos tarjoaa lopussa yllätyksen. Ehkä juuri se olikin syy, että jaksoin kuunnella tätä, odotin että asiat eivät olisikaan niin kuin lukijalle kerrottiin vaan loppuratkaisu olisikin jotain muuta. Jouduin pettymään.

En kuitenkaan luovuta tämän Håkan Nesserin suhteen vaan aion kuunnella Barbarotti sarjan kakkososan. Ehkäpä se ei tarjoa loppuratkaisua valmiiksi pureskeltuna ennen teoksen puoliväliä. Jää nähtäväksi.